3.10.2013

Sataprosenttista uutta muovia

kuvassa neulekangas

Etsin itselleni ja pienihmiselle talviasusteita. Ajattelin jotain villaista, lämmintä ja luonnollista. Ja mitä löysin? Akryylia. Kaupunkeja kansoittavat perusketjuliikkeet pursuilevat akryylia.

En ole aikaisemmin pysähtynyt ajattelemaan tekokuituja. Nyt taas muistin, miksi ne villapaidan näköiset paidat ovat nimeltään neuleita eivätkä villapaitojaPukeudumme muoviin!

Aloin tutkia pesulappuja maanisesti. Akryylia, polyamidia, polyesteriä, elastaania. Koko vaatekauppa on muovin peitossa. Rittävän kuumalla kaikki sulaisi.

Googlasin. Keinokuidut eivät ole pelkästään pahasta - ne esimerkiksi auttavat luonnonkuituja kestämään paremmin kulutusta. Luonnonkuitujen tuotannolla on omat eettiset ja ekologiset ongelmansa. Tuntuisi silti jotenkin luonnollisemmalta, että pipossa olisi muutakin raaka-ainetta kuin öljyä.

En tiedä, mihin tämä äkillinen keinokuituherännäisyyteni johtaa. Vaatteiden hankkiminen on jo nyt aivan liian rasittavaa.

Ryhtyisinkö naturistiksi?

Tai pitäisikö kokeilla kuuden vaatteen haastetta?

2 kommenttia:

  1. Toinen ekohippi16.10.2013 klo 9.40

    Lueskelin Finlands natur -lehteä ja muistin kirjoituksesi.

    Aiheesta joudutaan hiukan sivuun, mutta tärkeään suuntaan: yhden fleecevaatteen peseminen yhden kerran päästää meriveteen noin 1900 polyesterikuitua. Itämeren valuma-alueella asuu noin 85 miljoonaa ihmistä - paljon päästöjä jo pelkästä fleecestä. Vedessä elävät eläimet: pikkuäyriäiset, simpukat syövät sedimentistä muovihiukkasia. Muovin lopullinen vaikutus ravintoketjuun on tuntematon. Muovihiukkasten pintaan kiinnittyy merivedestä hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä, jotka myös kulkeutuvat ravintoketjuun. Niiden lopullinen vaikutus on tuntematon.

    Saisiko olla DDT:tä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin kannattaisiko pienihmiselle hankkia talven lämmikkeeksi fleeceä vai villaa. Fiilis oli kovasti villan puolella ja sitä ajatusta tämäkin tukee. Villaahan ei tarvitse juurikaan edes pestä.

      Tuo on järkyttävää mitä kaikkea maailman merissä muhii. Näkyvää roskaa ja näkymätöntä roskaa, ihmisten takia. Lopulta se kopsahtaa takaisin omaan nilkkaan. Ja sitten jengi valittaa kun ei uskalla uida sinileväisellä rannalla tai syödä myrkyttyneitä silakoita. Suuremmassa skaalassa: parhaillaan Fukushiman saasteet jatkavat leviämistään Tyynessä meressä Australian ja Amerikan rannikoille asti. Ja vaikuttavat kaikkeen. Kamalaa.

      Poista