25.10.2013

Takaisin haravan varteen

kuvassa lehtikasa

Ne ovat taas täällä. Lehtipuhaltimet. Kiroan sen päivän, kun tämä turhuus keksittiin.

Vempain edustaa ihmiskunnan tehokkuusajattelun ja koneenpalvonnan korkeinta astetta. Nyt meillä on kone, jolla voi tehdä tämän homman helpommin! Ja nopeammin! Siihen tarvitaan polttoainetta! Tai sähköä! Ei tarvitse käyttää lihasvoimaa! Ja tästä lähtee ääntä!

Voi sitä meteliä. Ja voi sitä kornin näköistä huoltohenkilöä, joka notkuu koneen jatkeena kuulosuojaimet korvillaan. Ja voi sitä kiukkuista, joka herää aamuvarhaisella ennen aikojaan puhaltimen mylvintään.

Onhan se tehokkaampi kuin harava. Mutta miksi muka aina pitää olla niin jumalattoman tehokas? Eikö tämä nyt olisi juuri sellaista hommaa, johon voisi rekrytoida esimerkiksi pienen lisätienestin perässä juoksevia tyyppejä tai sitä jengiä, joka ei tahdo saada mitään töitä esimerkiksi osaamisen tai kielitaidon puutteen takia? Tai vaikka sitten yhdyskuntapalvelun suorittajia, jos muuten ei työhaluisia riittäisi?

Haravan varressa olisi ihan eri meininki. Sympaattista lehtien rapinaa. Kuntokin nousisi eikä päivän päätteeksi tarvitsisi lähteä enää erikseen urheilemaan. Haravointi myös näyttäisi paljon hauskemmalta ohikulkijan silmään! Ja siitä riittäisi hommia useammalle.

Samalla voisi vaikka jutella vierusharavoitsijan kanssa, kun ei tarvitsisi niitä kuulosuojaimia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti