Salmiakeista salmiakein on perinteinen Fazerin punamustavalkoiseen askiin pakattu salmiakin muotoinen salmiakki. Riittävän tiukka ja suolainen maku, sopiva jäystettävä, ei kova eikä pehmeä, kestää tarvittaessa pitkään.
Jos pitäisi valita yksi ainoa karkki ja muut katoaisivat maailmasta, valitsisin tämän. Laukussani on lähes aina askillinen.
Haluan salmiakkini salmiakkina. Väyryset ja kingkongit ovat huijausta. Kunnon salmiakissa ei ole lakritsasta tietoakaan.
Ulkomaalaisille pitää tietenkin aina tarjota tätä herkkua. Kun asuin hetken muualla, sain kotimaasta salmiakkilähetyksiä. Tarjosin maistiaisia paikalliselle kaverilleni, joka uskaliaana otti yhden. Väänteli hetken naamaansa ja sylkäisi sitten pastillin pois. Mitä tuhlausta!
Menetetyistä karkkikavereista kaipaan ruostenuppeja, joita myytiin aikoinaan kaupan hyllyllä omassa pussissaan. Muutama vuosi sitten löysin niitä videovuokraamon ja leffateatterin irtokarkkihyllystä, jossa ne kulkivat nimellä ruosteinen naula. Jälleennäkemisemme oli lämmin! Viime aikoina ei nuppeja ole taas näkynyt, mikä ei ehkä ole ihme kun niillä on tapana liimaantua kiinni toisiinsa suurissa laareissa.
Lapsuuden suosikki oli ruotsinlaivalta saatavat kanuunankuulat. Mustia palloja, sisältä valkoisia. Makoisia. Kun sain boksin auki, se katosi aina aivan liian nopeasti. Lisää sai vain laivalta. Traagista.
Tuoreista tuttavuuksista suosittelen Namituvan perinteistä salmiakkinappia - se vie kielen mennessään! Kesällä sitä myi Helsingissä Salmiakkikioski, joka laittoi talvea vasten luukut kiinni. Mistähän sitä nyt saisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti