Se on niin kauhean tuttu ja turvallinen. Ja aina samanlainen, vaikka ei olekaan.
Pikku partiolaisena joulua odoteltiin tämän kalenterin seurassa. Näitä minäkin jouduin kauppaamaan hampaat irvessä ovelta ovelle kiertäen. (Se oli ihan viimeistä hommaa. Onneksi ei enää tarvitse. Voi vain availla tyytyväisenä luukkuja.)
Eikä se ole joulukalenteri, vaan adventtikalenteri. Ensimmäinen luukku avataan ensimmäisenä adventtina. Joinakin vuosina kalenterissa on monta lisäluukkua marraskuun puolella, mikä on erityisen siistiä. (Tänä vuonna ensimmäinen adventti osui särmästi joulukuun ekaan. Pyh.)
Kalenterin piirroksen aiheena on aina Korvatunturin tyypit. Luukkujen takaa avautuvat kuvat täydentävät piirrosta. Etukäteen pitää tietysti arvailla, miten kuva muuttuu - ilmestyykö taivaalle punatulkku vai helikopteri. Kuvien arvailusta saa halutessaan verisen skaban pystyyn.
On vakioluukkuja, jotka ovat aina samoja. Adventtisunnuntaisin luukkujen takana on yksi, kaksi, kolme ja neljä kynttilää. Itsenäisyyspäivänä Suomen lippu. Lucian päivänä Lucia-neito. Jouluaattona Jeesus-lapsi. Joka ikinen vuosi.
On vakioluukkuja, jotka ovat aina samoja. Adventtisunnuntaisin luukkujen takana on yksi, kaksi, kolme ja neljä kynttilää. Itsenäisyyspäivänä Suomen lippu. Lucian päivänä Lucia-neito. Jouluaattona Jeesus-lapsi. Joka ikinen vuosi.
Miksikään design-kalenteriksi tästä ei ole. Perinteisen pyöreän lapsekkuuden voimin mennään.
Kalenterin kääntöpuolella on jouluinen peli tai tarina. Lisukkeena tulee muutama pakettikortti.
Jotkin asiat eivät muutu. Tämä saisi aina olla yksi niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti