Tirkistelijä

Olen törkeän kiiinnostunut ihmisten kodeista. Siitä, miten he asuvat. Millaista väriä ovat seiniinsä sutineet. Millaisilla matoilla kävelevät, missä istuvat syödessään. Ikkunaverhoista tai niiden olemattomuudesta. Pohjapiirroksista. Alkuperäisistä parketeista ja kaadetuista seinistä. Levy- ja kirjahyllyjen sisällöstä, kokkaustavoista, siitä onko kylpyhuoneessa oma pikkupyyhkeensä käsille ja kasvoille vai kullekin perheenjäsenelle.

Kun menen ensimmäistä kertaa jonkun kotiin, minulla on vaikeuksia hillitä itseäni. Haluaisin kurkistaa astiakaappeihin, kysyä miten imurin säilytys on ratkaistu, tarkistaa näkymät ikkunoista ja avata jokaisen oven. Testata sohvan, räpsyttää valoja, etsiä tuttuja tavaroita ja kysellä tuntemattomista. Missä oikein kuivaat pyykin? Hieno lusikka! Mistä tuollaisia tuoleja saa? Mäkin haluaisin luopua telkkarista mutta en pysty. Meillä on samanlaiset verhot kuin teillä!

Syksyllä tirkistelijänsieluni joutuu koetukselle. Ulkona alkaa olla pimeää ja kodeissa valot. Avoimista ikkunoista näkyy kadulle pieniä palasia ihmisten asunnoista. En saa päätäni käännettyä ikkunoista. Haluaisin mennä soittamaan ovikelloa: anteeksi, saisinko tulla tekemään pienen tupatarkastuksen?