Jostain kumpuaa ajatus, että en voi tai viitsi tai kehtaa tai halua tehdä jotain asiaa, jos en ole siinä riittävän hyvä. Että mitä turhaan, muut ovat kuitenkin parempia, ei kannata, tulee paha mieli. Haluaisin ainakin ensin vähän itsekseni harjoitella, ettei tarvitse sitten noloilla kun ei osaa. Omat hengentuotokset muokataan ja viimeistellään todella valmiiksi, ennen kuin niitä esitellään muille.
Ajattelin, että blogikin tarvitsee vetävän teeman, jotta se löytäisi lukijansa. Ja että täytyy postata usein ja säännöllisesti, markkinoida, osallistua keskusteluun, keksiä hienot kuvat, räätälöidä visua, miettiä jokaisen pilkun paikka. Kynnys aloittaa nousi aina vain korkeammaksi, kunnes päätin, että olkoon. Kokeillaan nyt ensin. Huviksenihan minä.
Mistä ihmeestä olen omaksunut tällaisen asennevamman? Ja ennen kaikkea: miten siitä oppii pois?
Hyvin voi tehdä, ja täydellisestikin. Mutta aina ei tarvitse.
Ps. En ole kovin kummoinen piirtäjä. Pienihminen tunnisti silti kissan kissaksi ja halasi paperia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti