Syksyn viluisimpiin kuuluvana päivänä on helppo bongata hytiseviä ihmisiä, jotka eivät halua pukeutua kuten leveyspiirit vaatisivat. Paljaita käsiä, kauloja, päitä ja sääriä kävelee vastaan, takki auki tai takitta. Plusasteita mittarissa on muutama ja hyytävä pohjoistuuli taitaa viedä nekin melkein pakkasen puolelle.
Varsinkin pipo jää kylmän tullen monella pukematta. En oikein keksi muuta syytä kuin sen, että tukka menee lyttyyn. Paljon näkee silti kaljupäitäkin tai liinatukkia, joiden päässä ei pipo muhi, vaikka kampaus ei pilalle menisikään.
Näiden ihmisten punoittavia korvia minä katselen pitkin talvea ratikkapysäkillä. En tiedä miten he sen tekevät. Ja keitä ovat ne hullut, jotka pyöräilevät kymmenen asteen pakkasessa pää paljaana?
Silloin harvoin, kun oma kampaus vaatii pipottomuutta pakkasella, meinaan kuolla sijoilleni. Onneksi riittävän isosta kaulahuivista saa kiedottua korvien lämmikkeeksi edes jonkinlaisen hätäkorvikkeen.
Hatuttomat, huivittomat, huputtomat, hanskattomat - minä en ymmärrä, miten te oikein kestätte räntämyrskyssä tai paukkupakkasella? Näen, että palelette! Ja vedän oman piponi paremmin korville.
Meirän äitee tapaa sanoa, että mitäpä se tyhjä lato katolla tekee. So true ;) Yläasteella ei aina olis halunnu pukea sitä pipoketta, mutta tyhjä lato -vertaus ja aivokalvontulehdus käänsi kummasti tämän teinin pään. Nyt ei tarvi enää edes pohtia meneekö pipo päähän vaiko ei. Latoon on siis saatu täytettä!!
VastaaPoistaOiva vertaus! Onnekkaasti oma tyylini oli teininäkin sellainen, että pipo kuului asiaan jo silloin.
Poista