En nähnyt hirveästi tarvetta oikaista asiaa. Olisiko pitänyt? Nimet eivät tulleet puheeksi, sukupuolta ei erikseen tiedusteltu eikä siinä muutenkaan hirveästi aikuisten kesken juteltu.
Tunsin itseni jostain syystä vähän huijariksi. Mietin, pitäisikö tässä nyt sanoa jotain. Kun ei sillä nyt ole niin väliä. En sanonut. Tuntui kuin olisi valehdellut.
Lasta ei ole värikoodattu tai puettu erityisesti tietyn sukupuolen edustajaksi. Kasvot ovat aika söpöt, en yhtään ihmettele jos joku luulee häntä tytöksi.
Mietin, miten tuota kanssa-aikuista olisi saattanut nolottaa, jos olisin sitten kiekaissut johonkin väliin pienihmisen nimen, joka on kuitenkin selvästi pojan nimi. Ja mitä hävettävää hänellä olisi erehdyksessään ollut? Ei mitään. Lapsi kuin lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti