Taannoin yritin pitää itseäni ja lastenvaunuja pystyssä kaahaavan bussin keskiosassa seisten, kun joku nousi paikaltaan bussin etuosassa ja lähti tulemaan käytävää taaksepäin. Hän kulki vähän hankalasti ja jäi seisomaan vierelleni. Ajattelin, että hän ehkä valmistautuu jäämään pois seuraavalla pysäkillä ja käänsin laukkuani valmiiksi pois tieltä. Tyyppi seisoi aikansa ja mulkoili, lähti sitten ohittamaan ja puhisi mennessään kiukkuisesti että "et sitten yhtään voinut sitä pehvaasi siirtää". Minä käännyin katsomaan ja hämmentyneenä lausuin jotain sellaista kuin "aaa olitkin menossa sinne, sori en tajunnut".
Harmitti, ja kauan. Yritän aina tehdä tilaa ja auttaa ihmisiä tällaisissa tilanteissa, mutta en nyt sentään ajatuksia osaa lukea. Ja nyt tämä tyyppi kuvittelee että olen itsekäs idiootti ja kertoo tutuilleen kuinka häntä on kohdeltu kaltoin. Ja jätti minulle sellaisen olon, että olen tehnyt jotain häijyä.
Teki mieli juosta perään ja kauniisti mainita, että olisin kyllä väistänyt, jos hän olisi vain pyytänyt. Mutta en voinut jättää vaunuja. Enkä kehdannut kailottaa.
Teki mieli juosta perään ja kauniisti mainita, että olisin kyllä väistänyt, jos hän olisi vain pyytänyt. Mutta en voinut jättää vaunuja. Enkä kehdannut kailottaa.
Rakkaat kanssamatkustajat, avatkaa suunne! Kas tässä joitakin vaihtoehtoisia repliikkejä näihin tukaliin kohtaamisiin:
- Anteeksi.
- Anteeksi, menisin tästä ohi.
- Anteeksi, voisitkohan siirtää laukkuasi niin mahtuisin tästä.
- Anteeksi, voisitko auttaa?
- Anteeksi, jäisin tässä pois.
- Anteeksi, onko tässä tilaa?
Ja sitten lopuksi vielä huikataan että kiitos. Hymyilläkin saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti