 |
| © Julia Vuori |
Mutta kun en halua.
Kuusi tuo mahtavan joulutunnelman. Se tuoksuu. Se koristellaan. Siinä on kynttilöitä. Sen alle pannaan paketit. Nurkista ja lattianraoista imuroidaan neulasia vielä juhannuksena.
Mutta kun.
Puu katkaistaan ennen aikojaan, isketään pariksi viikoksi sisälle kitumaan ja heitetään pois. Huvin vuoksi. Mitä turhuutta. Sydämeni itkee!
Haluan harvennuskuusen. Sellaisen, joka on jyrätty pois toisen puun vierestä, että sillä toisella olisi tilaa kasvaa suuremmaksi. Tai tukkipuun latvuksen, joka jäisi muuten hyödyntämättä. Ei sellaisia tuolla kaduilla kaupata.
Pentuna kuusi haettiin sukulaisten metsästä. Sellaisesta tavallisesta epätalousmetsästä, jossa puut saavat kasvaa siellä missä huvittaa, elukat elellä kuten parhaaksi näkevät ja luonto jyllätä omaan malliinsa. Siellä sitten tarvottiin lumihangessa ja katseltiin, mikä olisi nätti ja sopivan kokoinen joulupuuksi.
Tämän päivän joulukuuset kasvatetaan suorissa riveissä puupelloilla. Ja niitä tuodaan meille ulkomailta asti. Tanskalaisiin kuusiin on tungettu lannoitteita ja torjunta-aineita, ja sitten ne vielä roudataan sieltä tänne.
Ehkä hankin ensi kerralla joulukaktuksen. Monivuotisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti